Pyykkiä ja pumpuleita

Joulun pyhien jälkeen maanantai oli kiva aamu herätä normaaleihin askareisiin klo 7:30. Olin nukkunut hyvin ja flunssa oli tipotiessään. Koti oli aamulla järjestyksessä. Vain muutamia kuppeja oli siellä täällä. Tiesin missä mennään, ja ekana viikon päivänä kertasin, ettei mitään ihmeellistä ollut ohjelmassa viikon aikana. Maanantaina minulla oli päiväsairaalassa lääkäri klo 11.30, sen muistin. Pojat oli kotona lomalla ja heille piti keksiä Joulun laatikoiden ja kinkun sijasta muuta ruokaa vaihteeksi, sitten iltapäivällä. Minulla oli kiva maanantaiaamu, muuten paitsi; (kirjoitin tän jo maanantai iltana)

Olin unohtanut pyykit koneeseen ! Taas kerran, en muistanut olinko pessyt pyykit sunnuntaina vaiko jo lauantaina ? oliko niissä taas homeen haju, minkä tiesin märissä pyykeissä muhivan ?. Unohdukseni olisi helppoa korjata. Pesisin pyykit vain uudestaan. Paitsi JP:llä ei olisikaan puhtaita sukkia, mitkä hänelle lupasin pestä jo lauantaina. Säntäsin pojan huoneeseen, josko hänen laatikostaan löytyisi sopivat sukat isälle. Harmiksi löysin vain valkoisia froteesukkia, mitkä ei JP:lle käyneet. Apua, kiire oli myös lähteä päiväsairaalaan, mistä aamiaiselta myöhästyisin pyykkien tähden. Kun avasin pyykkikoneen luukkua, koneesta tulvi vedet ulos, ja vesien mukana valkoisia pumpuleita pitkin kaakelilattiaa. Mitä per.. ttä ! ihmettelin pumpuleita. Taas alkoi pyörryttämään .. enkö ollutkaan syönyt vielä aamiaista. Olinhan syönyt ! silti huimasi. Tyhjensin koneesta läpimärät pyykit lattialle. Vihdoin keksin, mitä valkoiset tupot koneessa oli. Olin pessyt tyynynpäällisiä. Oli varmasti käynyt niin, että rikkinäisestä tyynystä pumpulit oli valuneet tyynynpäällisen sisään. Päällisten mukana oli pumpulitkin joutuneet pesukoneen sisään. Koska kone oli täynnä vettä edelleenkin, oli masiina pyörinyt linkoukset rumpu täynnä vettä. Oliko konekin rikki, kun vesi ei ollut tullut ulos ? Kiireen ja sattumuksen vuoksi pulssini kohosi, enkä tahtonut uskaltaa nousta ylös kun pyörrytti. Näkökenttääkin hämärsi. Päättäväisesti konttasin olohuoneen sohvalle pitkäkseni. Yritin saada kiihtymykseni tasaantumaan hengittämällä rauhallisesti. Lopulta tilanne helpottui. Ajattelin miten helppoa oli lähteä pois kotoa päiväsairaalaan ja jättää " sotku" sikseen. Olinko levollisen aamun sijasta ollut sodassa tyynyn täytteiden ja pesukoneen kanssa. Jälkeenpäin kiroilin kiukkuani aamun tapahtumille. Olen huomannut, että kiroilen ääneen yksikseni. Tämä taas oli arjen tyhmää paniikkia, mitä en kykene millään muodoin välttämään. Ehkä sitten, jos osaisin paremmin vältellä vastuuta, ja osaisin pysytellä kaukana harmeista. Paniikkini on yhtä tyhmää, mitä Tri Phillin yksi vieras pelkäsi lintuja ja höyheniä. Minä panikoin, kun monta asiaa pitäisi tehdä samaan aikaan, enkä osaa ratkaista, mistä aloitan kaaoksen purkamisen.

Kun päivällä tulin kotiin päiväsairaalasta, muistin märät pumpulit pesuhuoneen lattialla, enkä olisi halunnut tulla autosta ulos. Aamullinen kiihtymiseni vaivasi minua edelleen, koska aamun pahoinvointini oli fyysistä. En kammonnut pumpuleita ja sukkia, vaan omaa ahdistustani, mihin jouduinkaan niiden takia. Nyt loppuviikko on mennyt ihan hyvin, ja asiat on pysyneet järjestyksessä, minkä koen hallitsevani. Kuten mm lumen raaputtamisen auton ikkunoista, mitä tällä viikolla on paljon ollutkin.