Kotona olen siivoillut ja tyhjentänyt kaappeja. Olen heittänyt pois UFF:n laatikkoon kaikkea tarpeetonta. Kaappien siivousta kuuluukin tehdä talvisin, kun siihen on aikaa kaikki pimeät illat. Kaappien siivoamiseen sain ideaa ja yllykettä, kun eräässä miesystävysten sisustusohjelmassa nämä laskivat korkean hinnan asumisnelijöille, joita käytetään ainoastaan turhan roinan säilyttämiseen. Loppujen lopuksi, ainakin omat kaappini ovat 60 % täynnä tavaraa ja varusteita, joille ei ole enää käyttöä. Tarkoitus on, että ylimääräisten tavaroitten poisheittämisen jälkeen ne myös kykenen unohtamaan. Kun olen arvokkaat romuni joskus kaapeihini säilönyt, niillä on ollut paljon enemmän arvoa, mitä nyt. Kaapeistani löytyy;
- lyttyyn nukuttuja tyynyjä
- useita käsilaukkuja ja liian pieniä kenkiä
- paljon minule pieniksi käyneitä vaatteita
- lasipurkkeja, mistä kuvittelin tekeväni jotakin
- tauluja ym sisustusesineitä joista en enää pidä, mm tekokukkia
- villapuseroita ym vaatteita, mitä en enää käytä
Joihinkin tavaroihin liittyy nostalgiaa ja muistoja. Niistä ei haluaisi luopua koska on ikävä tunne, että tavaroitten mukana luopuisi myös rakkaista muistoista. Minulle elämän käännekohtiin liittyvät muistot, kuten mm valokuvat ja kaikenlaiset lahjaesineet on tärkeää säilyttää. Toivon hartaasti, että ainakin hyvät muistot säilyisi, vaikkei niihin liittyviä esineitä enää olisikaan olemassa. Kerran iät ajat sitten meinasin myydä kirpputorilla n 200 mk:lla mieheni sähkö basson, ei tuollaisen kitaran tapaisen. Onneksi soitin ei silloin mahtunut enää autoon ! Muutama viikko episodin jälkeen mies kertoi, että tuon Fender basson hinta oli 14.000 mk. Silloin rakensimme taloamme, enkä olisi voinut kuvitella, että mies vielä joskus soittaa tätä bassoa.
Talossamme mieheni yksi aarre oli suuri meritaulu. Taulussa ei ollut muuta vikaa, kuin että siinä keskellä seilasi rahtilaiva ! ja ruma sellainen. Jos kyse olisi ollut purjelaivasta tai veneestä, olisi taulu saanut jäädä kotiimme. Onneksi sain mieheltä luvan myydä sen pois kirpparilla. Se menikin kaupaksi Hietaniemen torilla ja sen osti 2 mustaihoista tyttöä, jotka kertoi englanniksi vievänsä sen tuliaisiksi äidilleen. Mieltäni jäi pitkäksi aikaa askarruttamaan, miten iso suorakaiteen muotoinen taulu sopii Afrikassa savimajan seinälle ? En osannut kuvitella, että Afrikassa olisi kerrostaloja, ja eikös siellä kaikki asukkin seeprojen kanssa viidakossa tai savannilla ?
Samaisella Hietsun kirpparille olin tuonut myyntiin irroitettavat asuntovaunun peilit, mitkä kuului kiinnittää vaunua vetävään autoon. Vaunun peilejä tuli tarkastelemaan rehvakas mies. Hän kyseli sopivatko peilit uuden malliseen Volvoon ? Ennen kuin ehdin selittää kinnityksen systeemiä, tuli miehen kaveri paikalle todeten. Mitäs sinä ihmettelet asuntovaunun peilejä, eihän sulla ole autoakaan ?
Tässä olikin pari hauskaa muistoa kirpparilta. Ennen olin keväästä syksyyn aina tilaisuuden tullen menossa kirpputorille ostamaan tai myymään, mikä oli kiva tapa rentoutua. Harmi, enää en jaksa käydä kirppareilla, ainoastaan vain ostoksilla silloin tällöin.
Onko sinulla kivoja muistoja kirpputoreilta, ja oletko tehnyt hienoja edullisia löytöjä ? Millaisia rakkaita esineitä sinulla on tallessa ? vai oletko joutunut niistä luopumaan, ja onko pois heittäminen myöhemmin kaduttanut sinua ?
Tekstit
