Aarteita kirpputorilta

Hoitoni jatkuu päiväsairaalassa, ilmeisesti vielä maaliskuunkin ajan. Nyt työttömyyskassalta tuli tieto, että ovat lopettaneet minulta ansiosidonnaisen työttömyysrahan maksamisen, koska sv.päiväraha on tässä vaiheessa ensisijainen etuus siihen nähden. Kieltämättä pärjäisin hyvin ansiosidonaisella, jos sen maksamiselle ei olisi olemassa 500:n päivän takarajaa.



Kotona olen siivoillut ja tyhjentänyt kaappeja. Olen heittänyt pois UFF:n laatikkoon kaikkea tarpeetonta. Kaappien siivousta kuuluukin tehdä talvisin, kun siihen on aikaa kaikki pimeät illat. Kaappien siivoamiseen sain ideaa ja yllykettä, kun eräässä miesystävysten sisustusohjelmassa nämä laskivat korkean hinnan asumisnelijöille, joita käytetään ainoastaan turhan roinan säilyttämiseen. Loppujen lopuksi, ainakin omat kaappini ovat 60 % täynnä tavaraa ja varusteita, joille ei ole enää käyttöä. Tarkoitus on, että ylimääräisten tavaroitten poisheittämisen jälkeen ne myös kykenen unohtamaan. Kun olen arvokkaat romuni joskus kaapeihini säilönyt, niillä on ollut paljon enemmän arvoa, mitä nyt. Kaapeistani löytyy;

- lyttyyn nukuttuja tyynyjä
- useita käsilaukkuja ja liian pieniä kenkiä
- paljon minule pieniksi käyneitä vaatteita
- lasipurkkeja, mistä kuvittelin tekeväni jotakin
- tauluja ym sisustusesineitä joista en enää pidä, mm tekokukkia
- villapuseroita ym vaatteita, mitä en enää käytä

Joihinkin tavaroihin liittyy nostalgiaa ja muistoja. Niistä ei haluaisi luopua koska on ikävä tunne, että tavaroitten mukana luopuisi myös rakkaista muistoista. Minulle elämän käännekohtiin liittyvät muistot, kuten mm valokuvat ja kaikenlaiset lahjaesineet on tärkeää säilyttää. Toivon hartaasti, että ainakin hyvät muistot säilyisi, vaikkei niihin liittyviä esineitä enää olisikaan olemassa. Kerran iät ajat sitten meinasin myydä kirpputorilla n 200 mk:lla mieheni sähkö basson, ei tuollaisen kitaran tapaisen. Onneksi soitin ei silloin mahtunut enää autoon ! Muutama viikko episodin jälkeen mies kertoi, että tuon Fender basson hinta oli 14.000 mk. Silloin rakensimme taloamme, enkä olisi voinut kuvitella, että mies vielä joskus soittaa tätä bassoa.



Talossamme mieheni yksi aarre oli suuri meritaulu. Taulussa ei ollut muuta vikaa, kuin että siinä keskellä seilasi rahtilaiva ! ja ruma sellainen. Jos kyse olisi ollut purjelaivasta tai veneestä, olisi taulu saanut jäädä kotiimme. Onneksi sain mieheltä luvan myydä sen pois kirpparilla. Se menikin kaupaksi Hietaniemen torilla ja sen osti 2 mustaihoista tyttöä, jotka kertoi englanniksi vievänsä sen tuliaisiksi äidilleen. Mieltäni jäi pitkäksi aikaa askarruttamaan, miten iso suorakaiteen muotoinen taulu sopii Afrikassa savimajan seinälle ? En osannut kuvitella, että Afrikassa olisi kerrostaloja, ja eikös siellä kaikki asukkin seeprojen kanssa viidakossa tai savannilla ?



Samaisella Hietsun kirpparille olin tuonut myyntiin irroitettavat asuntovaunun peilit, mitkä kuului kiinnittää vaunua vetävään autoon. Vaunun peilejä tuli tarkastelemaan rehvakas mies. Hän kyseli sopivatko peilit uuden malliseen Volvoon ? Ennen kuin ehdin selittää kinnityksen systeemiä, tuli miehen kaveri paikalle todeten. Mitäs sinä ihmettelet asuntovaunun peilejä, eihän sulla ole autoakaan ?



Tässä olikin pari hauskaa muistoa kirpparilta. Ennen olin keväästä syksyyn aina tilaisuuden tullen menossa kirpputorille ostamaan tai myymään, mikä oli kiva tapa rentoutua. Harmi, enää en jaksa käydä kirppareilla, ainoastaan vain ostoksilla silloin tällöin.

Onko sinulla kivoja muistoja kirpputoreilta, ja oletko tehnyt hienoja edullisia löytöjä ? Millaisia rakkaita esineitä sinulla on tallessa ? vai oletko joutunut niistä luopumaan, ja onko pois heittäminen myöhemmin kaduttanut sinua ?

Itsensä ulkoistamisen ongelma

kaunis-, puhdastyylinen, aistikas, hieno, elegantti

Näihin kuvauksiin ulkoisella olemuksemme pitäisi pyrkiä. Persoonallisuutemme saa näkyä vaatetuksessamme. ”Olet oman itsesi käyntikortti”, sanotaan. Millaisen käyntikortin ojennamme, kun tapaamme uusia ihmisiä? Syntyykö mielikuva, että tämän tyypin minä tapaisin mielelläni uudelleenkin?



On yhteisiä tapoja ja pelisääntöjä, joita noudattamalla voi antaa itsestään myönteisen kuvan. Yleissivistykseen ja huomaavaisuuteen kuuluu olla selvillä näistä tavoista ja normeista. Mikäli niitä päättää olla noudattamatta, ottaa tietoisen riskin leimautua epäedullisesti muiden ihmisten silmissä.

Pukeutuminen on keino ilmaista itseään. Persoonallisuuttaan voi tuoda esiin ja muotia seurata vähäeleisesti. Liika itsensä korostaminen ja räikeimmän pintamuodin seuraaminen on usein ristiriidassa asiallisen pukeutumisen kanssa.

Tyyli ja ulkonäkö, minkä vuoksi teemme töitä ulkoistaa meidät näkyväksi ja huomattavaksi toisille ihmisille. Vaivannäkö on joskus tuskallisen työlästä, enkä aina ysinkertaisesti jaksa tehdä itseäni näkyväksi. En jaksa miettiä, mitä riskejä pukeutumiseni minulle aiheuttaa. En jaksa välittää. Samaa ahdistusta, mitä itseni vaatettaminen minulle aiheuttaa, sairastavat nuoret anoreksiaa ulkonäkönsä vuoksi. Minä kapinoin vaatteeilla esiintymistä, nuoret anorektikot taistelevat oman kehonsa ulkonäöstä. Ulkonäkö ja vaatetus ilmaisevat, kuinka me voimme. Jos katsoo oheista kuvaa, minkä ihastuttavan lakanan löysin päälleni, ymmärtää kysymättäkin, että en voi kovin hyvin. En halua ulkoistaa itseäni, koska siihen minulla ei ole tarpeeksi voimia. Yritykseni tulla näkyväksi jäävät puolitiehen. Alkuviikosta yllätin itseni tilaamalla itselleni violetin väriset silmälasit. Niillä ei yksin ulkonäköä tehdä, joskin sekin aloitukseni oli positiiviseen suuntaan. Vaikka olisin miljonääri, tämä keltainen kaapu voisi olla lempiasusteeni. Pidän shoppailusta, mutta juuri koskaan en osta mitään itselleni, jos ei ole aivan pakko. Opinkohan milloinkaan shoppailemaan vain itseäni varten ?



Miten te muut miellätte pukeutumisen ja vaateostokset? Tiedän että yleensä vaateostoksilla viihdytään, ja mielikuvitusta kiehtoo, mitä ihania asujen kokonaisuuksia saakaan hyvällä maulla loihdituksi omaan karderoopiinsa. Ostokset on toiveiden täyttymyksiä ja saavat naiset innostumaan ja hyväksymään ulkonäkönsä. Odotan päivää, milloin voisin iloita vaatteiden ostamisesta. Minun kohdallani kyse ei ole yksin laihtumisesta, vaan jostain laajemmasta pulmasta, itsensä hyväksymisestä.

Älkää käsittäkö väärin, tarvitsen esimerkkejä, miten oppia peittämään pömppömahaani tai mustia silmänalusiani. Tarvitsen vertaistukea teiltä, jotka olette onnistuneet löytämään jotain kivaa päällepantavaa peitoksi pienille virheillenne. Minullakin on varastossa pari ohjetta, joista joskus aion kirjoittaa.

http://www.arlainst.fi/nettipeili/siisteystesti.htm