Pyykkiä ja pumpuleita

Joulun pyhien jälkeen maanantai oli kiva aamu herätä normaaleihin askareisiin klo 7:30. Olin nukkunut hyvin ja flunssa oli tipotiessään. Koti oli aamulla järjestyksessä. Vain muutamia kuppeja oli siellä täällä. Tiesin missä mennään, ja ekana viikon päivänä kertasin, ettei mitään ihmeellistä ollut ohjelmassa viikon aikana. Maanantaina minulla oli päiväsairaalassa lääkäri klo 11.30, sen muistin. Pojat oli kotona lomalla ja heille piti keksiä Joulun laatikoiden ja kinkun sijasta muuta ruokaa vaihteeksi, sitten iltapäivällä. Minulla oli kiva maanantaiaamu, muuten paitsi; (kirjoitin tän jo maanantai iltana)

Olin unohtanut pyykit koneeseen ! Taas kerran, en muistanut olinko pessyt pyykit sunnuntaina vaiko jo lauantaina ? oliko niissä taas homeen haju, minkä tiesin märissä pyykeissä muhivan ?. Unohdukseni olisi helppoa korjata. Pesisin pyykit vain uudestaan. Paitsi JP:llä ei olisikaan puhtaita sukkia, mitkä hänelle lupasin pestä jo lauantaina. Säntäsin pojan huoneeseen, josko hänen laatikostaan löytyisi sopivat sukat isälle. Harmiksi löysin vain valkoisia froteesukkia, mitkä ei JP:lle käyneet. Apua, kiire oli myös lähteä päiväsairaalaan, mistä aamiaiselta myöhästyisin pyykkien tähden. Kun avasin pyykkikoneen luukkua, koneesta tulvi vedet ulos, ja vesien mukana valkoisia pumpuleita pitkin kaakelilattiaa. Mitä per.. ttä ! ihmettelin pumpuleita. Taas alkoi pyörryttämään .. enkö ollutkaan syönyt vielä aamiaista. Olinhan syönyt ! silti huimasi. Tyhjensin koneesta läpimärät pyykit lattialle. Vihdoin keksin, mitä valkoiset tupot koneessa oli. Olin pessyt tyynynpäällisiä. Oli varmasti käynyt niin, että rikkinäisestä tyynystä pumpulit oli valuneet tyynynpäällisen sisään. Päällisten mukana oli pumpulitkin joutuneet pesukoneen sisään. Koska kone oli täynnä vettä edelleenkin, oli masiina pyörinyt linkoukset rumpu täynnä vettä. Oliko konekin rikki, kun vesi ei ollut tullut ulos ? Kiireen ja sattumuksen vuoksi pulssini kohosi, enkä tahtonut uskaltaa nousta ylös kun pyörrytti. Näkökenttääkin hämärsi. Päättäväisesti konttasin olohuoneen sohvalle pitkäkseni. Yritin saada kiihtymykseni tasaantumaan hengittämällä rauhallisesti. Lopulta tilanne helpottui. Ajattelin miten helppoa oli lähteä pois kotoa päiväsairaalaan ja jättää " sotku" sikseen. Olinko levollisen aamun sijasta ollut sodassa tyynyn täytteiden ja pesukoneen kanssa. Jälkeenpäin kiroilin kiukkuani aamun tapahtumille. Olen huomannut, että kiroilen ääneen yksikseni. Tämä taas oli arjen tyhmää paniikkia, mitä en kykene millään muodoin välttämään. Ehkä sitten, jos osaisin paremmin vältellä vastuuta, ja osaisin pysytellä kaukana harmeista. Paniikkini on yhtä tyhmää, mitä Tri Phillin yksi vieras pelkäsi lintuja ja höyheniä. Minä panikoin, kun monta asiaa pitäisi tehdä samaan aikaan, enkä osaa ratkaista, mistä aloitan kaaoksen purkamisen.

Kun päivällä tulin kotiin päiväsairaalasta, muistin märät pumpulit pesuhuoneen lattialla, enkä olisi halunnut tulla autosta ulos. Aamullinen kiihtymiseni vaivasi minua edelleen, koska aamun pahoinvointini oli fyysistä. En kammonnut pumpuleita ja sukkia, vaan omaa ahdistustani, mihin jouduinkaan niiden takia. Nyt loppuviikko on mennyt ihan hyvin, ja asiat on pysyneet järjestyksessä, minkä koen hallitsevani. Kuten mm lumen raaputtamisen auton ikkunoista, mitä tällä viikolla on paljon ollutkin.

Hymy

Portailla tuli vastaani iloisesti hymyilevä ikäiseni mies. Katsoin perään, olkani yli, en todellakaan tuntenut häntä. Miksi vieras virnisteli, oliko minulla vaatteet jotenkin hassusti päälläni, epäilin ? Mies hymyili selvästi itsekseen, eikä tämä tullut ulos ravintolasta, vaan kaupungintalon ruokalasta, keskellä päivää. Muut vastaantulijat rappusissa sitten olivatkin naamat tympeitä, normaaleja toimistotyöntekijöitä.

Miksiköhän hymyily meitä arveluttaa, eikö ilon pitäisi tarttua ? .



Suomalaisten uskottavuuteen kuuluu olla liikoja hymyilemättä, kasvot peruslukemilla. Emme ole kotoisin Manoliittojen tai Luigien eteläisistä maista, missä mielistely ja esittäminen lukeutuu ammattiin. Tyhjän vuoksi miellyttäminen ei kuulu suomalaiseen mentaliteettiin. Suomalaiset eivät ole myöskään syntyneet palveluammatteihin, joita määrittää ruoka-ja kultuuriperinteet esimerkiksi Keski-Euroopan viinimaissa. Suomalainen suutari ei turhia hymyile, sillä tulevat ne kengät korjattaviksi muutenkin, ajatellaan. Muualta maailmasta on kotoisin myös yläluokan kohteliaisuus tavat ja normit. Suomalainenkin osaa kohteliaat vuorosanat, kun on ne ulkoa opetellut, mutta ilme on peruslukemilla, kuten normaalistikin kotona arkena.

Hymyilykoodi ei ole koskaan uponnut suomalaisiin, ainakaan miehiin. Me suomalaiset olemme lahjomattomia ja aitoja, ja hymyilemme vain jos hyväntuulisuudelle on aihetta. Osa suomalaisista osaa toki hymyillä, mutta verrattuna ulkomaalaisiin erotumme kyllä muista asenteellamme. Eromme muihin ei ole huonoutta, vaan ennemminkin rehellisyyttä, mistä haluamme pitää kiinni.



Niin ikään Suomessa keep-smiling markkinointikaan ei ole koskaan yleistynyt. Amerikkalaiset mainokset ja tuote-esittelyt ovatkin suomalaiseen mielestä enemminkin huvittavia ja yliampuvia kuin oikeasti vakuuttavia tuotteen erinomaisuudesta. Jatkan juttua vielä tällä viikolla ...

Päiväsairaalasta;

Olen luvannut itselleni, etten kirjoita hirveän pitkiä juttuja kerralla, kun perheelle pitää tehdä ruokaakin. Päivät olen päiväsairaalassa klo 14.00 saakka. Sairaalan kavereille lupasin neuvoa blogin tekoa, ja kuvankäsittelyä. Muutama olikin neuvoistani kiinnostunut. Tänään sairaalassa oli hervottoman hauskaa. Päivän vitsejä; raskaaksi tulee kuulemma poistamalla kierukan ! Ai, näinkö helposti ? Yhdellä rouvalla oli pieni " pallomainen" käsilaukku täyteen sullottuna A4 kokoisia lääkereseptejä. Meitä nauratti hirveästi, kun kuviteltiin, miten ystävämme tyhjentää laukkunsa apteekin tiskille. Aamupäivällä oli jumppaa ja iltapäivällä tehtiin iso piparitaikina. Huomenna taikinan pitäisi riittää 150 kpl pipariin. Taidan ottaa omat muotit mukaan missä on mm kirahvi ja norsu formut (ei aina possuja ja tähtiä).
Tästä sitten vähin äänin siirrynkin hellan ääreen ..

Jatkokirjoituksia luvassa;

Kirjoitan vielä jatkoa Turkin loma-asunnon etsimisestäni, kun ehdin.

Kauhea nipottaja

Aina minussa, luonteessani on ollut jotain epämääräistä liikaa; energiaa, sisua, päättäväisyyttä, uppiniskaisuutta, pelottomuutta, riskinottokykyä sun muuta erinomaisen positiivisiä luonteenpiirteitä. Negatiivistä minussa on ollut äkkipikaisuus, kiukku, suuttumus ja loputon turhautuminen typeriin kanssa ihmisiin (aika usein pomoihin) . Minulta on puuttunut ominaisuus; itseni rajoittaminen ja kohtuullisuuden ymmärtäminen. Minulla on ollut vahva tunne, että elämäni sujuu erinomaisen hyvin, kunhan vain voin siihen itse tarpeeksi vaikuttaa.


Pilvissä

Valoisa puoli

Ylläkuvatun kaltaisena olin tuntenut itseni aina, ennen vuotta 2004 saakka. Lista ominaisuuksistani oli liiankin hyvä, ollakseen totta. Kaikkea eriskummallista olen ehtinyt tehtailla 54 vuoden aikana. Sanon tehtailla, koska kyse tekemisissäni on enemmästä kuin yhdestä sattumuksesta. Olen mm hetken mielijohteesta kirjoittanut näytelmän, ostellut asuntoja Virosta ja Turkista, tietämättä, mitä niille oikein tekisin. Sijoitukseni ovat olleet onnistuneita, eivät huonoja. Onnistumisen tunne on vahvistanut minua. Etsiessäni loma asuntoa nukuin yöt autossa, autioilla rannoilla, säästääkseni matkakuluissa. Miehelleni kerroin nukkuneeni yöt hotellissa. Jos olisin kertonut totuuden, olisi hän vaatinut kotiin tulemistani.

Hämärän rajamailla

Toisella puolen on mieleni varjoisa puoli, tumma hämäryys, käsittämätön saamattomuus, unettomuus, levottomuus, puhumisen ja selittämisen vimma. Kun tekemisistäni mieluisat aiheet (hypomania) jossain kohtaa hiipuvat ja loppuvat, on edessäni pohjaton kuilu, turtumus ja masennus, mistä en pääse ylös, mielialaan vaikuttavilla lääkkeilläkään, mitä olen käyttänyt jo 3 vuotta. Olen rauhaton, kun en keksi keinoa, millä pääsisin kuilusta ylös. Syytän itseäni typeryydestä, miksi tilani on niin kehno, varsinkaan kun, sille ei ole mitään näkyvää syytä.


Allapäin

Tänään kävin lääkärillä, mieheni oli mukana. Keskusteltiin samaa, mitä aiemminkin on pohdittu. Lääkäri viittasi bipo diagnoosiin. Jos minulla on tämä diagnoosi, on nykyinen lääkkeeni Efexor Depot haitallinen maanisina kausina, koska lääke vain edesauttaisi ylikierrosten syntymistä. Kävimme lääkärin kanssa läpi ko kaksisuuntaisen mielialahäiriön keskeisiä haittoja.

- yleensä potilaat harrastavat ahkerasti irtosuhteita; - minä en
- tuhlaavat rahaa holtittomasti; - minä tuhlaan, mutta en holtittomasti
- käyttävät päihteitä; - minä en
- itsesuojeluvaistossa on vajetta; - pitää paikkansa
- toistuvia hypomaanisia kausia; - pitää paikkansa
- ei pysty rajoittamamaan tekemisiään: - pitää paikkansa
- maanisina kausina tuntee olonsa erinomaiseksi, ei valita; - pitää paikkansa

Olen ollut ihmeissäni masennusdiagnoosistani, missä palaset eivät sovi yhteen. Minun oli mm vaikeaa kuvitella olevani pelkästään masentunut, kun koen itseni aika-ajoin myös rauhattomaksi. Rauhattomuuteni kuvaa sitä, miten epätoivoisesti yritin päästä eroon huonosta olostani, ja masennuksesta. En kerta kaikkiaan jaksa olla masentunut. Yritykseni reipastua eivät vain auta, ja silloin olen kahta pettyneempi



itseeni. Auttaisikohan alkoholi rentouttamaan itseäni ? Kieltämättä pidän viinistä, mikä saakin olla mitä tahansa halpaa puolikuivaa puna- tai valkoviiniä. Lisäksi viiniin pitää lisätä 50 % Spriteä, sen pitää olla ehdottomasti kylmää ja tarjoiltuna tarkoitukseen sopivasta jalallisesta pikarista. Ei ole epäilystään ettenkö olisi kauhea nipottaja, kaiken edellä kuvatun lisäksi.

Harmaat pilvet ja hiukset

Vaihdetaan blogikaveruutta, jos kaipaat tukea synkkään päivääsi. Olen itse mainio esimerkki siitä, että hetkittäin ja viikottain voi aurinkokin paistaa. Yleensä synkkyyttä minussa ei näy. Synkkyys tulee vastaani kokemusteni tai toisten ihmisten kautta. Useimmiten järkytyn ihmisten piittaamattomuudesta ja raadollisuudesta ymmärtää toista ihmistä. Eli huonot kokemukset ei aina ole omakohtaisia, vaan voin pahoin kun kohtaan toisten ihmisten huonoa kohtelua.



Mielenterveys on olennainen osa ihmisen psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista kokonaisuutta. Perinteisesti mielenterveys määriteltiin kyvyksi rakastaa ja tehdä työtä. Mielenterveyteen liittyy kyky kehittyä henkisesti ja emotionaalisesti, kyky solmia ja ylläpitää ihmissuhteita sekä kyky tuntea empatiaa. Mielenterveys ei ole pysyvä olotila, se voi vaihdella elämäntilanteen mukaan. Joskus muinoin olit onnellinen, nyt onnesta on jäljellä vain muistot. Miten sellaisessa olotilassa voi suunnitella tulevaisuutta. Itse olen keksinyt muutamia ratkaisuja. En aio hukuttautua, mihin kuvani saattaisi viitata. Voisin kyllä lähteä uimahalliin, vaikka sitten yksin.
Millaisia pelastusrenkaita sinä olet keksinyt ?