Vertaistukea


Olen Anilin, ja haen täältä blogimaailmasta vertaistukea. Sisäinen terveys, ihmisen olotila ovat monitahoinen asia. Ole rohkea ja uskalla kuoriutua. Toisten kautta osaamme paremmin arvioida, missä mennään. Viihdyn hyvin sohvalla, aivan liiankin hyvin pettojeni ja tyynyjeni kanssa.

Tietoja minusta

Oma kuva
Finland
54 vuotias herkkä nainen, jolla sisäinen sankari rymistelee seiniä ympärillään. Tervetuloa kanssani terapiaan !

lauantai 21. marraskuuta 2009

Harmaat pilvet ja hiukset

Vaihdetaan blogikaveruutta, jos kaipaat tukea synkkään päivääsi. Olen itse mainio esimerkki siitä, että hetkittäin ja viikottain voi aurinkokin paistaa. Yleensä synkkyyttä minussa ei näy. Synkkyys tulee vastaani kokemusteni tai toisten ihmisten kautta. Useimmiten järkytyn ihmisten piittaamattomuudesta ja raadollisuudesta ymmärtää toista ihmistä. Eli huonot kokemukset ei aina ole omakohtaisia, vaan voin pahoin kun kohtaan toisten ihmisten huonoa kohtelua.



Mielenterveys on olennainen osa ihmisen psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista kokonaisuutta. Perinteisesti mielenterveys määriteltiin kyvyksi rakastaa ja tehdä työtä. Mielenterveyteen liittyy kyky kehittyä henkisesti ja emotionaalisesti, kyky solmia ja ylläpitää ihmissuhteita sekä kyky tuntea empatiaa. Mielenterveys ei ole pysyvä olotila, se voi vaihdella elämäntilanteen mukaan. Joskus muinoin olit onnellinen, nyt onnesta on jäljellä vain muistot. Miten sellaisessa olotilassa voi suunnitella tulevaisuutta. Itse olen keksinyt muutamia ratkaisuja. En aio hukuttautua, mihin kuvani saattaisi viitata. Voisin kyllä lähteä uimahalliin, vaikka sitten yksin.
Millaisia pelastusrenkaita sinä olet keksinyt ?

2 kommenttia:

Niina kirjoitti...

Minä osaan vielä jollain lailla rakastaa, tunnen myös empatiaa aivan liikaakin niin että olen joskus musertua muista huolimisen alle. Lääkärin kysyessä myönsin myös tuntevani vielä elämäniloa, jollain lailla. Minulla on mies jota rakastan syvästi, sekä äiti joka ymmärtää minua koska on seurannut minua ahdistuneesta lapsesta ahdistuneeksi aikuiseksi, viime vuodet toki kauempaa mutta silti. Mieheni ja äitini ovat minun arjen pelastusrenkaani, ja lisäksi huumorini joka ei toivottavasti kuole koskaan. Niin kauan kun pystyn vaikka puhelimessa äitini kanssa murjaisemaan tilannekoomisen vitsin jolle molemmat nauravat, tiedän että on toivoa löytää takaisin sille valoisalle puolelle.

Anilin kirjoitti...

Masennuksessa on merkillistä, ettei sille ole näkyvää syytä.
Olin lomamatkalla 2 kaverini kanssa. Toinen heistä seurusteli naimisissa olevan miehen kanssa, mistä puhui joka päivä. Tämän takia olin sairas ahdistuksesta pitkään loman jälkeenkin. Eli koin petetyn aviovaimon tuskan,
vaikka en tätä edes tuntnut. Loman oli tarkoitus lievittää masennusta, mutta siinä kävikin päinvastoin. Minulla pelastusrengas on myös perheeni.
Käyn myös psyk hoidossa. Huumorin avulla minäkin koitan parhaani mukaan siirtää huomiota pois ahdistuksesta.
Terveisin Anilin