Vertaistukea


Olen Anilin, ja haen täältä blogimaailmasta vertaistukea. Sisäinen terveys, ihmisen olotila ovat monitahoinen asia. Ole rohkea ja uskalla kuoriutua. Toisten kautta osaamme paremmin arvioida, missä mennään. Viihdyn hyvin sohvalla, aivan liiankin hyvin pettojeni ja tyynyjeni kanssa.

Tietoja minusta

Oma kuva
Finland
54 vuotias herkkä nainen, jolla sisäinen sankari rymistelee seiniä ympärillään. Tervetuloa kanssani terapiaan !

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Hymy

Portailla tuli vastaani iloisesti hymyilevä ikäiseni mies. Katsoin perään, olkani yli, en todellakaan tuntenut häntä. Miksi vieras virnisteli, oliko minulla vaatteet jotenkin hassusti päälläni, epäilin ? Mies hymyili selvästi itsekseen, eikä tämä tullut ulos ravintolasta, vaan kaupungintalon ruokalasta, keskellä päivää. Muut vastaantulijat rappusissa sitten olivatkin naamat tympeitä, normaaleja toimistotyöntekijöitä.

Miksiköhän hymyily meitä arveluttaa, eikö ilon pitäisi tarttua ? .



Suomalaisten uskottavuuteen kuuluu olla liikoja hymyilemättä, kasvot peruslukemilla. Emme ole kotoisin Manoliittojen tai Luigien eteläisistä maista, missä mielistely ja esittäminen lukeutuu ammattiin. Tyhjän vuoksi miellyttäminen ei kuulu suomalaiseen mentaliteettiin. Suomalaiset eivät ole myöskään syntyneet palveluammatteihin, joita määrittää ruoka-ja kultuuriperinteet esimerkiksi Keski-Euroopan viinimaissa. Suomalainen suutari ei turhia hymyile, sillä tulevat ne kengät korjattaviksi muutenkin, ajatellaan. Muualta maailmasta on kotoisin myös yläluokan kohteliaisuus tavat ja normit. Suomalainenkin osaa kohteliaat vuorosanat, kun on ne ulkoa opetellut, mutta ilme on peruslukemilla, kuten normaalistikin kotona arkena.

Hymyilykoodi ei ole koskaan uponnut suomalaisiin, ainakaan miehiin. Me suomalaiset olemme lahjomattomia ja aitoja, ja hymyilemme vain jos hyväntuulisuudelle on aihetta. Osa suomalaisista osaa toki hymyillä, mutta verrattuna ulkomaalaisiin erotumme kyllä muista asenteellamme. Eromme muihin ei ole huonoutta, vaan ennemminkin rehellisyyttä, mistä haluamme pitää kiinni.



Niin ikään Suomessa keep-smiling markkinointikaan ei ole koskaan yleistynyt. Amerikkalaiset mainokset ja tuote-esittelyt ovatkin suomalaiseen mielestä enemminkin huvittavia ja yliampuvia kuin oikeasti vakuuttavia tuotteen erinomaisuudesta. Jatkan juttua vielä tällä viikolla ...

Päiväsairaalasta;

Olen luvannut itselleni, etten kirjoita hirveän pitkiä juttuja kerralla, kun perheelle pitää tehdä ruokaakin. Päivät olen päiväsairaalassa klo 14.00 saakka. Sairaalan kavereille lupasin neuvoa blogin tekoa, ja kuvankäsittelyä. Muutama olikin neuvoistani kiinnostunut. Tänään sairaalassa oli hervottoman hauskaa. Päivän vitsejä; raskaaksi tulee kuulemma poistamalla kierukan ! Ai, näinkö helposti ? Yhdellä rouvalla oli pieni " pallomainen" käsilaukku täyteen sullottuna A4 kokoisia lääkereseptejä. Meitä nauratti hirveästi, kun kuviteltiin, miten ystävämme tyhjentää laukkunsa apteekin tiskille. Aamupäivällä oli jumppaa ja iltapäivällä tehtiin iso piparitaikina. Huomenna taikinan pitäisi riittää 150 kpl pipariin. Taidan ottaa omat muotit mukaan missä on mm kirahvi ja norsu formut (ei aina possuja ja tähtiä).
Tästä sitten vähin äänin siirrynkin hellan ääreen ..

Jatkokirjoituksia luvassa;

Kirjoitan vielä jatkoa Turkin loma-asunnon etsimisestäni, kun ehdin.

2 kommenttia:

nancygay. kirjoitti...

Törmäsin blogiisi blogilistan kautta. Itse olen sairastanut masennusta kohta kuusi vuotta. Mukaan on tullut kaikennäköiset psykoosi ja skitsofreniaoireet.

Ja vaikken itse luultavasti pääse tästä yli vielä pitkään aikaan, toivotan sinulle voimia ja jaksamista. :)

nancygay. kirjoitti...

Ehkä joskus tosiaan voinkin luoda blogin pelkille hyville ajatuksille. Mutta en nyt. Ei ole vielä sen aika, en mä osaa. :/